edelliseen postaukseen liittyen: ostin itelleni kirjan (elämäni ensimmäinen self-help kirja) elämä järjestykseen ilman rahtuakaan itsekuria. takakannen teksti oli niin houkutteleva, etten voinu jättää kauppaan...
"kuluiko jumalalta tosiaan seitsemän päivää maailman luomiseen? vai kävikö siinä niin, että hän nukkui myöhään ja pelasi pasianssia, ja päivät jotenkin vain hurahtivat ohi, kunnes hän sunnuntai-iltana kyhäsi kiireesti jotain kasaan?" ... "luovuuden lähde piilee laiskuudessa: historian mullistavimmat oivallukset - kuten evoluutio-oppi, linux-käyttöjärjestelmä ja tämä kirja - ovat syntyneet varsinaisia töitä vältellessä."
raportoin sit, et millanen kirja musta oli. kunhan ehdin sen lukee :-)
vois sanoo, et mulla on pientä ongelmaa järjestyksenpidon kanssa. ylin kuva on mun "työ"pöytä. joka siis toimii varastona. ku pitää kiireesti saada ruokapöytä (jonka ääressä oikeesti teen töitä) esiin, ni tonne ne kaikki kamat päätyy. seassa on kolmen eri kurssin muistiinpanoja (joka kurssi sisältää lukusia eri aiheita ja luennoitsijoita), tehtäviä, katalogeja, esitteitä, tehtyjä töitä, tekemättömiä töitä, vanhoja mainoksia, näköjään joku mun lompakko, dvd-r:iä (millonkahan niitä on tarvittu), vanha lyhistyny pienoismalli, toivottavasti ei laskuja, käsirasva jne. huh huh.
alempi kuva taas on mun selaimen kirjanmerkeistä, kansio "juttuideoita". ajatus on (oli) hyvä. joka kerta, ku törmään kiinnostavaan juttuun, ni merkkaan sen. mut ehkä muutama alikansio olis ollu paikallaan. tossa on nimittäin vain murto-osa ko. kirjanmerkeistä. eikä tuolta enää mitään löydä. huoh.
ja sit mun jatkuva epäluulo kaikkia tietolähteitä kohtaan. luen jutun. sit sen tarjoomat faktat on pakko googlettaa. ja tarkistaa lähteet. ja lähteiden lähteet. sekä lukee kommentit. ja yht'äkkiä pienen vattoman uutisen lukemiseen on menny tunti. vielä pahemmaks asia menee, ku yritän kirjottaa blogijuttuu. (kurssitöitä tehdässä olo on riehakkaan vastuuton *sarkastisesti*, nehän menee opettajille, jotka sit korjaa mua. mut mun blogia ei kukaan korjaa ja sit ne väärät tiedot jää ikuisiks ajoiks nettiin. kauhistuksen kanahäkki!) (mä toivon, et tää kappale oli liioteltu. en vaan taida uskaltaa kysyy keltään...)
pieni esimerkki (joka sai mut kihisee kiukusta wikipediaa kohtaan): luin jotain ja törmäsin sanaan drywall. halusin varmistaa, et kyse on tavallisesta kipsilevystä. nettikääntäjät on aika avuttomia (eikä tarjoo samalla vaivalla lisää tietoo :-) ), joten päädyin käyttää englanninkielistä wikipediaa (ei ollu eka kerta). no, seuraava askel oli sama sivu suomeks. ja sit vielä ruotsiks. (tää tapahtumaketju on valitettavasti totta. usein. ihme, ettei työt edisty...)
väittäisin, et suomen wikin sivu (kipsilevystä) on ihan silkkaa valmistajien ja rakennusliikkeitten propagandaa. kipsilevystä ei löydy mitään negatiivista? haloo. ei lähdeluetteloo, mut kaks linkkiä valmistajien sivuille? öö, mikä luotettava sivu. kaiken lisäks siellä väitetään, et kipsilevy on erinomainen materiaali ääneneristysrakenteisiin.
englanninkielisen sivun ongelma mun kannalta on se, et mä eksyn sivuraiteille kaikesta infosta ja sen tarkastamisesta ja kääntämisestä. (lähdeluettelo löytyy, ihanaa.) (ai, nyt muistan jutun, jossa kipsilevyyn törmäsin. halusin myös nähdä, mainitseeko wikipedia koko asiaa. ja englanninkielinen tekee niin.) äänieristyksestä ei pidetä yhtä suurta meteliä, ku suomenkielisillä sivuilla. löytyy tää ja tää maininta eri laaduista. ei mitään erinomasuudesta äänieristämisessä.
ruotsinkieliset sivut liikku jossain suomen ja englannin välillä (ainakin tässä tapauksessa). mutta kas kummaa, nyt tulee jo ihan erilaisia asioita esiin äänieristyksestä! "kipsilevy antaa vain marginaalisen äänieristyksen." ja lopuks: "tämä on merkittävää, koska tunnetut kipsilevyvalmistajat suosittelevat tätä rakennetta [viitataan tarkkaan rakennekuvaukseen] jopa seiniin, jotka tulisi äänieristää." (mun nopeet käännökset.) ja ihan lopuks on lähdeluettelo. ei niin pitkä, ku englanninkielisellä sivulla, mut enemmän, ku suomen pyöree nolla.
ai mut hetkinen, mitäs ne siellä ruotsin sivulla puhuu kosteudesta. mainitaankohan siitä jotain suomeks? tai englanniks? hm, mitä sanoo google? ja entä jäte ja kipsilevy?? pitäisköhän pikkuhiljaa ruveta käyttää myös bingiä?
ymmärsitte varmaan... musta on suoranainen ihme, et saan kirjotettuu tätä blogia! (aplodeja! hurraa-huutoja! mitä, eikö tipu?!)
jos joku mun lukija on yhtä hullu tai kaipaa tiedonhankintaan vinkkejä, ni suosittelisin opettelee englantii ja erityisesti oman alan sanastoo englanniks. eniten kirjotuksia tarkottaa useimmiten myös eniten näkökantoja ja perustelluimpia mielipiteitä. käännösongelmissa englanti-englanti sanakirja auttaa monta kertaa ihan tarpeeks, aina ei tartte tietää sanatarkkaa käännöstä, ymmärtäminen riittää. (mun mac'in dictionary-widget on mahtava, pelastaa mut pulasta vähän väliä. myös mun miettiessä oikeeta englanninkielistä kirjotustapaa jolleki sanalle tai sanonnalle.) paras mun löytämä nettisanakirja on lexin. mut ei sieltäkään kauheesti sanoja löydy. jos mä tartten sanatarkan, hyvän käännöksen, ni mä käytän mun luetettavia wsoy:n suursanakirjoja (mulla on sekä englanti-suomi että ruotsi-suomi).
hm, jos mä kerran tiukan paikan tullen turvaudun mun kirjaversioihin sanakirjoista, ni pitäiskö mun hommata myös tietosanakirja-setti? sehän näyttäis aivan mahtavalta: 24 paksuu järkälettä lisänä mun pöydällä! (mainitsinko muuten, et mun kirjahylly on jo täynnä...) (mua naurattaa ihan kauheesti. mut luulen, et mun miestä ei ollenkaan. hih hih.) (apua, jos se ottaa tän tosissaan. tää oli siis VITSI. ei ehkä kauheen hyvä, mut vitsi kuitenkin.)
kysyisin nyt (tosissani), et osaisko joku neuvoo mut suht luotettavan tiedon äärelle (netissä)? mulla oikeesti menee hermo wikipedian kanssa. tsekkaa sieltä mitä vaan, ni toi yllä kuvatun kaltanen tilanne tulee eteen melko nopeesti. onko kellään kokemusta wsoy:n facta-tietopalvelusta? oon jo valmis maksaa ajan ja hermojen säästöstä. toi on € 49/vuos. kova hinta, jos se ei oo hyvä; menettelee, jos on ja aah helpotus, jos se on loistava.
olin/oon kipeenä, en kyenny avaa tietonettani pariin päivään... (shock! horror!) nyt pystyin vihdoin ees vilkasee seuraamiani blogeja. ja sieltä löyty kolme juttuu, jotka musta liittyy edellisessä jutussa mainittuihin arkkitehtuurin tulevaisuusvisioihin (frank lloyd wright).
jutun otsikossa jo mainitaan sana masterplan. tähän sanaan oon ennenkin törmänny, mut jotenki se on jääny mulle hämäräks. nyt vihdoin luulisin tajunneeni, mistä on kyse. (edes kokonaissuunnitelma-sana ei auttanu mua.) asia aukes tietä master=mestari, "todella-hallita-hommansa" => hallita mestarillisesti kokonaisuuksia, eli mestarillinen suunnitelma. tää kuulostaa varmaan älyttömältä, mut näin mä sen nyt ajattelin. (eli se kokonaissuunnitelma on todella hyvä käännös, mut joskus asioiden tajuuminen vie multa oman aikansa.) (edit: mä mitä ilmeisimmin oon edelleen kipee, koska juttua tarkastaessanikin päätin jättää tän tekstin tänne. itsesensuurista ei tietoakaan, saati selväpäisyydestä.)
no, toi designboomin juttu on lukemisen arvonen ja kuvat nastoja. jutun toka kuva muistuttaa lloydin piirustuksia, jopa väritykseltään. ällistyttävää. ne kuitenkin tehtiin vuosikymmeniä sitten, ja ihan eri tekniikalla. (muistutus itelle: hanki se näyttelykirja.)
nää molemmat saa hurjat haukut kommenteissa (joita on tullu normaalia enemmän). ei toteutettavissa, epäekologista, rumaa, mittasuhteet väärin jne. mä en ihan tajuu, et miks haaveilu saa aikaan niin vahvoja vihan tunteita? haaveilu ja visioiminen, ne ne vie meitä eteenpäin. ei asiat muuttuis, jos joku ei sillon tällön kyseenalaistais vallitsevia totuuksia! ja välillä voi vaan pitää kivaa!! all work and no play makes jack a dull boy. ugh, olen puhunut :-)
viime kesän reissulla nyc:ssa kävin myös guggenheim-museossa. valtavan kaunis paikka, sisältä ja ulkoo. en oikeen ees osaa sanoo mitään muuta, kuvat puhukoon tällä kertaa puolestaan (ne saa klikkaamalla suuremmiks).
siellä oli kaiken lisäks frank lloyd wright -näyttely. (lloyd on arkkitehti, joka on suunnitellu guggenheim-museon.) näyttely oli myös upee. mulle paljastu siellä monia asioita lloydista, joita en ennestään tienny, esimerkiks et se oli hurja futuristi. siellä oli mm. piirustuksia, joissa autot lentää; samoin se mietti koko yhteiskuntarakennetta, millaseks se vois muodostua. ja sen (tai sen toimiston?) tekemät kuvat oli huikeita. (musta sarjakuvataiteilija moebius on ottanu paljon vaikutteita niistä piirustuksista. (ja nimenomaan moebius, ei jean giraud.))
museokaupasta ostin mukaan legosetin. oli tarkotus antaa se lahjaks, mut se jäi kuitenkin mulle... (kokosin kuitenkin sen lapsen kanssa!) näyttelykirjasta haaveilin, mut se oli aikamoinen järkäle :-(
Lupasin kirjoitella kokemuksia heti kun Valo-lehden artikkeli on ilmestynyt. Tänään ainakin oma kappaleeni tuli postissa, joten laitan siis heti linkin jakoon. KLIK
ihanaa, helsinki, ihanaa! jos joku on eläny eilisen korpikuusen kannon alla, ni tiedoks, että teollisen muotoilun kansainvälinen järjestö icsid valitsi helsingin (ja espoon, vantaan, kauniaisen sekä lahden) vuoden 2012 maailman designpääkaupungiks. helsingin motto on "avoin helsinki: design on osa elämää". (en ollu koskaan kuullu icsid'istä, enkä tienny, et viime vuoden kaupunki oli torino ja ens vuoden soul... mut toivottavasti tää näkyy edes paikallisesti!) (enkä kyllä ymmärrä tota mottookaan, "avoin helsinki", mitä se tarkottaa? design on osa elämää, sen allekirjotan koska tahansa. design, hyvä tai huono, on läsnä aina ja kaikkialla.)
helsingin designpääkaupunkihankkeella on jo omat nettisivut, jotka on ihan lupaavat. ja ennen kaikkee, löysin sieltä lisää tietoo mikki kuntun helsinkiin tulevista valoteoksista. valon vuodenaika -teokset valasee senaatintorin (teoksen nimi on heijastuksia) ja eduskuntatalon (teoksen nimi: oratoribus). kummankin ensi-ilta on 1.1.2010 klo 20. heijastuksia esitetään sen jälkeen puolen tunnin välein klo 23 saakka (kestää vartin) (2.1 lähtien klo 17-23) ja oratoribus aina aamu-ysiin saakka non-stoppina (2.1 lähtien klo 20-09). vika esityspäivä on 6.1, eli vaan viikon kestää tää ilo.
tän vuoden tammikuussa kunttu valaisi senaatintorin ekaa kertaa. satuin näkee sen hurjassa lumituiskussa (kuvat yllä). oli kyllä ihan mahtavaa katottavaa. jäin sateesta huolimatta vielä toiselle kierrokselle, vaikka mun seurani kyllä vähän hyyty... (ens kerralla otan statiivin seurakseni :-) )
valon vuodenajalla on myös omat nettisivut. ja ne vasta nastat onkin. siellä saa leikkiä valosuunnittelijaa! (eikä tartte huolehtia teknisistä asioista.) namiskoita klikkailemalla ja säätämällä voi tehdä oman version eduskuntatalon valaistuksesta. mä oon jo tehny muutaman. niin vähästä voi ihminen olla onnellinen...
solar light pipe (≈ auringonvaloputki) by carpenter norris consulting for morgan lewis law offices, washington dc, 1998
pldc:ssä pääsin kuuntelemaan davidson norris'ia (carpenter norris consulting'ista). norris on arkkitehti, joka on pitkään työskennelly päivänvalovalaistuksen parissa. (toi ei taida olla suomenkielen sana, mut toivottavasti ymmärrettävissä.)
päivänvalo oli ennen ehdottoman tärkee asia. nykyään, halvan energian aikana, on sähkövalo se tärkee juttu. mut jos energian kulutusta halutaan vähentää, pitäis päivänvaloo hyödyntää enemmän. auringonvalo on myös ihmiselle tärkeetä, muualta ei niitä oikeita aallonpituuksia oikeeseen aikaan saa. (norris opettaa arkkitehtuuria columbiassa. se kerto laittavansa luennoillaan oppilaansa sammuttaa sähkövalot ja siirtyy lähemmäs ikkunoita. aika radikaalia musta. nostan hattua.)
päivänvaloo/auringonvaloo voidaan ohjata verhojen, kaihtimien, pinnotteiden, peilien ja erilaisten putkien avulla. tarkotus on, ettei kukaan joudu kärsii häikäsystä tai kuumudesta (jep, iso ongelma monissa maissa, huoh). toisaalta auringonvaloo pitäis saada ohjattuu sinne, missä sitä muuten ei olis. ja sit pilvisiä päiviäkin on olemassa, joten kaiken tän pitäis toimia yhdessä sähkövalon kanssa niin, et valon määrä ei kauheesti pompi ylös ja alas.
aurinkokennot on yks osa-alue tässä kaikessa, mut ne kuitenkin käyttää vaan näkyvän valon aallonpituuksia ja tekee siitä sähköä. auringonvalosta voidaan kuitenkin tehdä sähköä muutenkin, lue vaikka tää. mutta ennen kaikkea, auringonvalo on valoo. ikkunat ja kattoikkunat on kaikille tuttuja elementtejä, mutta mitä jos auringonvalo saatais ohjattua suoraan, sähköks muuntamatta, valona, sisätiloihin? musta tää on huikee ajatus! (ja siis ihan uus mulle, täytyy tunnustaa.) katoille (tai seinustoille) voidaan asentaa heliostaatteja (heliostats, en tie oikeeta suomennosta), jotka on yleensä peilejä, jotka kääntyy auringon mukana. ja sit ne ohjaa valon esim. toiselle peilille, jotka taas ohjaa valon kaapeleita tai putkia pitkin eteenpäin. putki taas voi jakaantuu usempaan haaraan, ja sit lopussa on joku systeemi, joka hajottaa sen valon. (liian kirkkaat pisteet ei oo miellyttäviä.) ihan mie-le-tön-tä!!!
materiaalit ja tekniikat kehittyy koko ajan. jo nyt tää on taloudellisesti kannattavaa paikotellen ja takasinmaksuajat senkun lyhenee kaiken aikaa. sähkövalon säätömahdollisuuksien paraneminen myös auttaa tätä kehitystä. (vuorotyön ongelmiin tää ei tietenkään oo ratkasu, tai ylipäätään öiden valaistukseen.)
suomessa on erityiset olot, koska täällä aurinko paistaa talvella käsittämättömän matalalta (jos paistaa...). se, joka on yrittäny tehdä töitä talvi-iltapäivänä ikkunan äärellä, tietää mistä mä puhun. tähän häikäsyyn kuulin harmittavan vähän ratkasuja. mikroprismat (niistä ehkä lisää joskus toiste), joita kehitellään kaiken aikaa, on yks mahdollisuus. mutta on kyseenalaista, et toimiiko ne näillä leveysasteilla (tai kotioloissa). ehkä museoissa käytetyt verhot olis käyttiksiä myös työpaikoilla? (taideteokset on herkkiä, joten niitä suojellaan hyvin, sekä näkyvältä- että uv-valolta.) musta on vaan niin ikävää torjua se vähä ja harvinainen, mutta ah, niin ilahduttava, talvinen auringonvalo ja istuu verhojen takana keinovalossa päiväsaikaan. ja kai se vähäkin valo jopa lämmittäis. (energiansäästöö kahdella rintamalla!)
ps. unohtu vielä sanoo, et auringonvalon yks mahtava puoli on täydellinen värintoisto! mikään muu valonlähde ei siihen pysty. tää ei oo ihan vähäinen tekijä. se vaikuttaa myös valon esteettisyyteen aika lailla.
pps. kylläpäs tän jutun kirjottamiseen meni kauan :-( mun opettajat olis tyytyväisiä, jos käyttäisin kurssitehtäviinikin yhtä paljon aikaa... mut tää on kaikki mulle niin uutta, täyty järjestellä asiat päässä ensin. ja ehkä tästä on mulle itellenikin hyötyä joskus.
viime viikon prisma (valon pimeä puoli) oli niin hyvä, et nyt täytyy nähdä tääkin. tai oikeestaan ohjelma tuli ekan kerran jo eilen, mut mä missasin sen. tänään tulee uusinta tv1:ltä klo 23:05-23:55 ja sit vielä lauantaina 28.11.2009 klo 11:05-11:55. yle areenassakin sen pitäis olla viikon ajan katottavissa, mut mä en löytäny.
ohjelmatietojen mukaan kyse on ihmisen vuorokausirytmistä. ja mä oletan, et valon osuus asiaan on suhteellisen suuri.
heh, tälläseen törmäsin eilen netissä. maisie maud broadhead on kultaseppä, jonka muutkin duunit on hauskoja. mut tää vetos muhun eniten.
johdot harvoin on kauniita ja upottaminen seinään jälkeenpäin on työlästä. kaapelikourut taas on harvoin järjellisen näkösiä. joten mikä ettei tekis niistä entistäkin näkyvämpiä. vaan mielikuvitus on rajana kuvioiden kanssa. ja ei kun värkkäämmään :-)
Elegant and Stylish Interiors From Sally Conran
-
Sally Conran is an art director and stylist whose passions involve interior
design, lifestyle and last but not least- and you probably did not see this
com...
‘The Dancing Chair’ by Constance Guisset (FR)
-
Beside working for the Bouroullec Brothers the French designer Constance
Guisset is busy with her own creations – furniture, products and
scenographies. He...
Mop More Efficiently; Separate the Waters!
-
[image: Ecofrego cleaning bucket saves water, soap and time] Carlos
Rivadulla got the idea when he was sweeping floors in the army, and now, a
few years la...
The Weekend Guide: Sales and Events Chicago 12.03.09
-
THIS WEEK
• Renegade Craft Fair Holiday Sale
• One of a Kind Show
• Judy A. Saslow Gallery
• Architectural Artifacts
• Object Design League
• Artemide
• Su...
Thinking back to the end of 2008...
-
I just finished writing a post on OLEDs for the Holidays season and it got
me thinking back to the end of 2008. People often complain that OLEDs are
alwa...
Car Headlights
-
Using LED lamps as stop- and signal lights on cars seems like a great idea -
giving more colour than light, while using practically no energy, is what
diod...
Lämmintä päälle ja alle
-
Aika harvoin tulee blogattua vaatepuolesta, mutta tässä pari juttua, jotka
ovat pyörineet silmissä ja mielessä (ja mediassakin) viime aikoina.
Aki Choklati...
99 actions: What You Can Do With the City
-
The Canadian Centre for Architecture (CCA) presents an exhibition (now in
Chicago) with 99 actions that instigate positive change in contemporary
cities ...
studio aandacht
-
I recently posted about Bed & Breakfast Boulevard Leopold in Antwep (you can
read this post here). The beautiful images that were included in the post
are ...
Jochem de Wit
-
Lovely ceramic work by Dutch Design student Jochem de Wit. Though the
pieces have rough elements, there is still a simplistic beauty to them.
Surefire Saint Minimus LED Headlamp
-
With the Saint Minimus headlamp (the streamlined cousin of the Saint),
Surefire has expanded beyond its range of handheld flashlights. The Saint
Minimus pa...
Thoughts
-
Year 2009 is getting closer to the finishing line, which means the *Season
Of Light 2010 *is very heavily being worked on.
This year I'm doing 2 installatio...
R3project round-up 3: the Living Room
-
After the general eco installations around the home, and, how to green your
kitchen, this week we will concentrate on our living room, a place for
resting...
PLDC Sustainability Meeting 28 October 2009
-
This is a rough minute of the Sustainability Meeting at the PLDC congress.
It is here as a start to further discussions : Meeting opened at 5.30 PM
-Need l...
Sunday Times August 30, 2009
-
Here we are on the eve of the EU legislative ban on incandescent lamps and
the Sunday Times at last questions the sense of this legislation! link to
articl...