perjantai 19. kesäkuuta 2009

nastaa juhannusta!


keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

vielä kommentti lasitaloista

lasitalojen (mun oma termi taloille, joiden julkisivut on lasia) rakentaminen rupee olee jo vähän vanhanaikasta. uusin villitys on "green roofing", eli katolle nurtsia ja puutarha.

lasitalojen rakentamista on perusteltu sillä, et ne sulautuu ympäristöön, koska ne peilaa ympäristöönsä ja näin tavallaan katoo näkyvistä. tällä on haettu oikeutus rumienkin kolossien rakentamiselle. arkkitehtikuvissa kaikki näyttää hyvältä, mut usein todellisuus on varsin toisen näkönen. (mä kyllä oikeesti diggaan tosta alla olevan jutun lasilaatikosta.)

nyt uusinta uutta on siis tää osittain viherpesuks luokiteltava puutarhojen rakentaminen talojen katolle ja välillä myös seinille. tällä saadaan vaikutelma, et rakennus olis jotenkin ekologisia arvoja kunnioittava. totuus lienee toinen, mut hämäys toimii. ja kuvat näyttää upeilta!

lisää luettavaa aiheesta (kannatta oikeesti lukee):

ja sit on outoo, et ympäristön vaikutusta talon jäähdytykseen ja lämmitykseen ei vieläkään huomioida enempää. melkosta energiansäästöö saatas aikaseks hyvällä rakentamisella. sen sijaan mun rakkaat hehkulamput halutaan kieltää, murinaa...

asiasta lisää (eri juttu samoilla sivuilla, kiinnostavaa):

en nyt tähän hätään löytäny yhtään hyvää esimerkkiä vihreistä katoista, mut täällä on juttu etelä-koreaan suunniteilla olevasta talosta. paljon vihreetä näkyvissä...

lasitalo rakenteilla








kuvat © emma paaer

koko viikon reissun ajan seurasin ton lasisen pilvenpiirtäjän valmistumista. (se siis sattu näkyy meidän partsilta, ei sen kummempaa syytä.)

eka kuva on alkupäivinä otettu. keskellä näkyvä oranssi viiva on muovista turvaverkkoa. tokassa kuvassa näkyy, kun seinänkappaletta hinataan paikalleen.

mutta mua ällistytti ennen kaikkee ilta- ja yökuvat. niissä näkyy valoja siellä täällä talossa. ihan kun siellä asuttais samaan aikaan, ku taloo vasta rakennetaan! valojen epäsymmetria puhuu musta asumisen puolesta. samoin se, et tuskin kellään on varaa öisin rakennuttaa. eikä naapurusto varmaan ilahtuis öisestä rakennusmelusta. mut voin olla väärässäkin. jännältä näytti joka tapauksessa.

yökuvaan tulee outo efekti, ihan ku koko talo olis päälystetty verkolla. en ymmärrä mistä se johtuu. (tää ei selvästikään oo mikään tietoo välittävä blogi.)

toiseks alimmassa kuvassa se keskijuttu on jo valmiimpi. etualan talossa oleva kattoterassi näyttää ihanalta. new york'issa osataan hyödyntää tilaa. ja valoo. talojen välissä on pimeetä, samoin alimmissa kerroksissa, mut sit katolla on paratiisi. (yleensä taloyhtiön yhteinen ymmärtääkseni.)

ja alimmassa kuvassa näkyy, miten paljon siellä koko ajan rakennetaan. taantuma ei tunnu vaikuttavan rakentamiseen. hyvä, et joku homma pyörii. (tekis mieli puhuu lamasta, eikä taantumasta, niin hurja oli tunnelma. mut mikäs mä oon taloustieteilijöille ja poliitikoille vänkää vastaan.)

kaunis on kaupunki, ei voi muuta sanoo. ja siellä tuntee ittensä tervetulleeks, mukava tunne. tai sit se vaan johtuu siitä, et mä identifioin itteni noihin pilvenpiirtäjiin. (enkä kauheeseen sanontaan "joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa".)

lisää new york'ia huomenna!

tiistai 16. kesäkuuta 2009

the seagram building, 375 park avenue, new york, ny











kuvat © emma paaer

kävin ihailemassa the seagram building'iä (1958). se on käsittämättömän kaunis jylhässä yksinkertasuudessaan ja tietynlaisessa ankaruudessaan. enkä ollu aikasemmin tajunnu, kuinka monen pilvenpiirtäjän esikuva se on. rakennus on suojelukohde ja myös sisustus on suojeltu. kuitenkaan opastettuja kierroksia sisätiloihin ei enää nykyään järjestetä.

arkkitehti oli mies van der rohe (1886-1969), "less is more" -sanonnan lanseerannu tyyppi. yks kiinnostava yksityiskohta on, et talon verhoja (sälekaihtimia), ei voi pitää kun kolmessa ennalta määrätyssä asennossa: täysin auki, puolivälissä tai kokonaan kiinni. muuten julkisivusta ja muistakin seinistä tulis liian levottomat. ikkunat kun, kuten näkyy, on lattiasta kattoon.

toinen yksityiskohta, johon kiinnitin huomiota, oli koko tontin millintarkka suunnittelu. kadulla näkee rajan seagram'in ja seuraavan tontin kohdalla. laatat on graniittia (muistaakseni) ja jokainen pieni yksityiskohta suunniteltu harmoniseks. mua viehättää tollanen hulluntarkka ajattelu.

vaikka rakennus on massiivinen, tekee aulan läpikuultavuus, vaaleet seinät ja edessä oleva aukio kokonaisuudesta keveen. valot on myös suunniteltu kunnianhimosesti. siitä vastas valaistusalan pioneereihin kuulunu richard kelly (1910-1977), arkkitehti itekin.

kelly halus tehdä seagram'istä valon tornin "tower of light". onnistu myös, eikö? niin kun kuvista näkee, joka kerroksessa on valokatto. päiväsaikaan valoo on enemmän ja iltasin, ku töitä ei enää tehdä, valot hohtaa himmeempänä. tää oli siihen aikaan todella uutta.

juttelin aulassa vartijan kanssa (yritin lirkutella luvan sisätilojen kuvaamiseen, mut en onnistunu) ja se sano, et siinä rakennuksessa on hyvä ajatella, et siellä on tilaa ajatuksille "this place is good for thinking". mä uskon tohon. oon joskus aikanaan käyny glasgow school of arts'issa kiertokäynnillä (arkkitehti charles rennie macintosh, 1868-1928) ja siellä tuli samanlainen olo. jotenkin se liittyy tilan jäsentelyyn ja loppuun asti hiottuihin detaljeihin; kaikki vaikuttaa kaikkeen, kaikki on tärkeetä.

the seagram building'issä sijaitsee myös the four seasons -ravintola. sen sisustus on säilyny alkuperäsessä asussa. valitettavasti en nyt tällä reissulla päässy sinne, mut onpahan sit ens kerrallakin nähtävää. ne nähtävyydet kun tuppaa tossa kaupungissa loppumaan - not!

ps. osan kuvista saa klikkaamalla isommaks. mitkä ja millä logiikalla, ei oo mulle selvinny. ladatessa sama resoluutio ja koko, mut täällä blogissa ei. oon kokeillu vaihdella latausjärjestystä ja ladata vaan yhden kuvan kerrallaan jne. ei mitään vaikutusta. sorry.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

siluettikaupunki





kuvat © emma paaer

hm, tulipa pitkä tauko, sorry. oli liian hauska matka! tässä kuitenkin takautuvasti raporttia new york'ista. (tän jutun olin kirjottanu jo siellä, mut epähuomiossa tallentanu enkä julkassu...)

kuvia ekalta illalta, auringonlaskun aikaan. vesisäiliöt talojen katolla on mulle oleellinen osa new york'ia.

ja kun aurinko katoaa, koittaa keinovalojen aika. pikkuhiljaa kaupunki herää toiseen elämään.

tiistai 2. kesäkuuta 2009

kittichai






kuvat © emma paaer

ravintola kittichai sohossa. lämpimät värit, paljon kynttilöitä ja intiimi tunnelma. keskellä salia suuri allas, jossa kynttilälyhdyt vaeltaa omaa rauhallista tahtiaan ympäri, ympäri, ympäri. yläpuolella orkideat leijuu kuin perhoset. raskas silkki seinillä luo pehmeen akustiikan. tumma puu kasaa kaiken yhteen.

alin kuva ravintolan aulasta. sen värit johdattelee salin värimaailmaan ja tunnelmaan, kepeempänä versiona vaan.

linkki:

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Ravintoloiden valaistuksesta

Ravintolaelämää...

Tuolla aiemmin Emma kertoi Demosta, jossa olen itsekin päässyt vierailemaan. Kaiken kaikkiaan ravintoloiden valaistus on todella mielenkiintoinen alue ja ajattelin laittaa muutamia matkan varrelta kertyneitä kuvia ja mietteitä jakoon:


Alla näkyvässä kuvassa sisustus- ja valaistusnäkymää Carmasta, jota myös ruoastaan on kehuttu. Oikein viehättävä pieni paikka, mutta valaistus oli minun makuuni vähän liian kirkas.


Seuraava elämys on Lyonissa, ravintola nimeltä Les Desmoiselles de Rochefort. Ensimmäinen kuva on vessasta, toinen itse salin puolelta. Kokemus oli positiivisella tavalla hämmentävä ja ainakaan liian kirkaalla valaistuksella ei tätä eksentristä tunnelmaa ollut pilattu!





Lempiravintolani Olon valaistuksesta ei ole merkittävästi mainittavaa. Ruoka on siellä taivaallista ja ravintola on todella tasokas, mutta valaistuksessa olisi korjaamista. Minulta ei valitettavasti tähän hätään löydy Olosta kuin alla näkyvä ruokakuva (Nam!) ja yksi terassikuva. Suosittelen silti paikkaa lämpimästi, jos ei valaistuskohteena niin muuten kyllä.





Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä mikkeliläinen
Holvi jonka valaistuksesta voi ruusut ja risut osoittaa minulle. Tunnelma siellä on kyllä mainio ja valaistusolosuhteet vaihtelevat hiukan eri pöydissä joten jokaiselle varmaankin löytyy mieluinen vakiopöytä.




Löysin muuten hauskan kuvan ravintolavalaistuksesta, lisään sen vielä tähän loppuun. Morimoto on Karim Rashidin suunnittelema ravintola, jonka valaistuksesta vastasi
FocusLighting New Yorkista.


- Elisa -

new york city - rakkaani



kuvat © emma paaer

oo, mä oon nyc:issä. vihdoin. ihanaa. tää kaupunki on musta aina niin kaunis...