tiistai 16. kesäkuuta 2009

the seagram building, 375 park avenue, new york, ny











kuvat © emma paaer

kävin ihailemassa the seagram building'iä (1958). se on käsittämättömän kaunis jylhässä yksinkertasuudessaan ja tietynlaisessa ankaruudessaan. enkä ollu aikasemmin tajunnu, kuinka monen pilvenpiirtäjän esikuva se on. rakennus on suojelukohde ja myös sisustus on suojeltu. kuitenkaan opastettuja kierroksia sisätiloihin ei enää nykyään järjestetä.

arkkitehti oli mies van der rohe (1886-1969), "less is more" -sanonnan lanseerannu tyyppi. yks kiinnostava yksityiskohta on, et talon verhoja (sälekaihtimia), ei voi pitää kun kolmessa ennalta määrätyssä asennossa: täysin auki, puolivälissä tai kokonaan kiinni. muuten julkisivusta ja muistakin seinistä tulis liian levottomat. ikkunat kun, kuten näkyy, on lattiasta kattoon.

toinen yksityiskohta, johon kiinnitin huomiota, oli koko tontin millintarkka suunnittelu. kadulla näkee rajan seagram'in ja seuraavan tontin kohdalla. laatat on graniittia (muistaakseni) ja jokainen pieni yksityiskohta suunniteltu harmoniseks. mua viehättää tollanen hulluntarkka ajattelu.

vaikka rakennus on massiivinen, tekee aulan läpikuultavuus, vaaleet seinät ja edessä oleva aukio kokonaisuudesta keveen. valot on myös suunniteltu kunnianhimosesti. siitä vastas valaistusalan pioneereihin kuulunu richard kelly (1910-1977), arkkitehti itekin.

kelly halus tehdä seagram'istä valon tornin "tower of light". onnistu myös, eikö? niin kun kuvista näkee, joka kerroksessa on valokatto. päiväsaikaan valoo on enemmän ja iltasin, ku töitä ei enää tehdä, valot hohtaa himmeempänä. tää oli siihen aikaan todella uutta.

juttelin aulassa vartijan kanssa (yritin lirkutella luvan sisätilojen kuvaamiseen, mut en onnistunu) ja se sano, et siinä rakennuksessa on hyvä ajatella, et siellä on tilaa ajatuksille "this place is good for thinking". mä uskon tohon. oon joskus aikanaan käyny glasgow school of arts'issa kiertokäynnillä (arkkitehti charles rennie macintosh, 1868-1928) ja siellä tuli samanlainen olo. jotenkin se liittyy tilan jäsentelyyn ja loppuun asti hiottuihin detaljeihin; kaikki vaikuttaa kaikkeen, kaikki on tärkeetä.

the seagram building'issä sijaitsee myös the four seasons -ravintola. sen sisustus on säilyny alkuperäsessä asussa. valitettavasti en nyt tällä reissulla päässy sinne, mut onpahan sit ens kerrallakin nähtävää. ne nähtävyydet kun tuppaa tossa kaupungissa loppumaan - not!

ps. osan kuvista saa klikkaamalla isommaks. mitkä ja millä logiikalla, ei oo mulle selvinny. ladatessa sama resoluutio ja koko, mut täällä blogissa ei. oon kokeillu vaihdella latausjärjestystä ja ladata vaan yhden kuvan kerrallaan jne. ei mitään vaikutusta. sorry.

2 kommenttia:

Elisa kirjoitti...

Kiitos tästä, todella mielenkiintoinen! Harmi kun et päässyt sisään kuvaamaan. Toisaalta, onpahan yksi syy lisää mennä itse käymään NYCissä.

Muistatko muuten kun puhuttiin terassilla että olen suunnitellut itselleni Mackintosh-henkisen tatuoinnin? :)

emma kirjoitti...

jep, niitä syitä kun on muuten vaikee löytää :-D

ja öh, en muista...